9. viikko – miksi et suoristu, miksi?

Tiistai:

Nostin painoja salilla. Aikaisemmin tein sekä ojennusta että koukista laitteissa minimipainoilla, eli 5 kilon vastuksilla. Sarjat ovat olleet pitkiä, 3x15–20, ja pitäneet sisällään aina parin sekunnin pidon ääriasennossa. Pikkupainoillakin saa tuntumaa, mutta jalkaa voisi haastaa mielestäni jo hieman lisää, sillä olen veivannut minimipainoilla useamman viikon. Halusin testata, miltä seuraava pykälä tuntuu. Seuraava nosto tarkoitti tuplausta, eli laitteisiin heilahti peräti 10 kiloa vastusta. Vähäsen se on kyllä liikaa, vaikka pudotin toistot saman tien 3x10-määrään. Koukistus juili takareidessä ja polvitaipeessa niin järkyttävällä tavalla, etten pystynyt tekemään liikettä ilman kevennystä kädellä. Aion jatkaa kuitenkin näillä painoilla, sillä näissä on sopivasti haastetta tulevia salikertoja varten.

Perjantai:

Nyt liikkeet sujuivat taas selvästi helpommin kuin viime kerralla. Koukistuksessa helpotin vastusta kädellä ensimmäisissä toistoissa, mutta viimeiset tein taas ihkaoikealla kympin painolla.

Kävin fyssarilla. Fyssarin mielestä polven koukkuun taipuminen on jees, oikein hyvä. Sen sijaan suoristumisessa on vielä tekemistä. Ensitöikseen fyssari painoi ja venytti polven auki. Passiivisesti, eli polvea kädellä painamalla, polvi taipuu hienosti nollakulmaan, mutta aktiivisesti, eli niin, että suoristan polvea vain ajatuksen voimalla, polvi jää venyttelystä huolimatta pieneen koukkuun. Pieni tai ei, mutta suoraksi se ei silti mene. Fyssari pyysi monta kertaa minua painamaan polvea niin suoraksi kuin saan, mutta ei polvi liikahtanut lepoasennostaan mihinkään. Edes pohkeen, etureiden ja takareiden venyttelyt eivät auttaneet. Fyssari ei oikein osannutkaan sanoa, mikä siinä ottaa vastaan. Fyssari määräsi aikaisempien venyttelyjen lisäksi polven sivuttaista painelua niin, että olen kyljellään. Kolmen viikon päästä katsotaan, joko polvi suoristuu.