12 viikkoa leikkauksesta – siis aika juosta!
Ma ja ti salilla hölkkää. Aluksi vauhtia oli vain varovaiset
6,5–7,0 km/h. Kun homma luisti, lisäsin vauhtia lukemiin 8,0–8,5 km/h. Otin ma
varovasti ja hölkkäsin 4x1min, välissä minuutin verran reipasta kävelyä.
Lopuksi maltti petti ja hölkkäsin 5 minuuttia putkeen. Eipä tuntunut sekään
kyllä pahalta :)
Ti maltoin juosta vain kerran minuutin rykäisyn, jonka
jälkeen nautiskelin juoksuaskelista vartin putkeen. Tuntui niiiin hyvältä!
Juoksua ennen polvi oli venytelty suoraksi. Polvessa tuntui pieni kipu jokaisella
tömähdyksellä, mutta loppua kohti kipu hieman hellitti. Ehkä totuin siihen tai
en vain enää kiinnittänyt huomiota kipuun, vaan keskityin vauhdin hurmaan. Ihan
tuntia en uskaltaisi vielä rykäistä. Totutan polven pikkuhiljaa juoksuun. Pienestä
kivusta huolimatta pyrin juoksemaan symmetrisesti ja oikeaa jalkaa varomatta.
Omasta mielestäni juoksuasento olikin ihan normaali. (Edit. Ei ilmeisesti
olekaan. Seuraavana päivänä leikatun jalan pohjelihas oli niin jumissa, että
kävely teki kipeää.)
Salilla olen venyttänyt polvea auki levypainoilla. Olen
asettanut levyjen keskikohdan polven yläpuolelle. Pääasiassa levyt lepäävät
siis reiden päällä. Tuen levyjä sivusta kädellä, jotta levyt eivät putoa jalan
päältä. Kympillä, kun aloittaa, venytys tuntuu ihan riittävästi. Nopeasti
polven päälle saa kyllä lataa vitosen lisää. Loppupainona on ollut 17,5–20
kiloa. Fyssari oli aika lailla oikeassa, kun veikkasi painavansa aina polveani
noin 20–25 kilon edestä.
Tiistaina alkoi viikon salitauko ja venyttelyviikko.
Seuraavan kerran salille jouluaattoaamuna siis. (Edit. Perjantaina kävin kylläkin
bodypumpissa. Polvilumpio lumpsahteli ja haittasi vähän kyykkyjä, joita
pumpissa piisaa. Ei nyt siis mikään huippusuoritus minulta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti