12. viikko – fyssarilta kehuja

Kipu hälveni viikon puolenvälin tietämillä. Ties mistä johtui.

Polvi on – edelleen, prkl! – lepotilassa aavistuksen koukussa. Huolellisen painelun ja venyttelyn jälkeen se painuu mielestäni suoraksi.

Perjantaina olin fyssarilla. Ensimmäistä kertaa vastasin fyssarin ”Mitä kuuluu?” -kysymykseen suu mutrulla ”nojaa”. Kerroin polven kipuilusta ja jäykkyydestä. Fyssari paineli ja venytti (eikä tähänkään mene nykyään kauaa!) ja oli sitä mieltä, että polvessa on selvä parannus entiseen! Aikaisemmin, vaikka fyssari oli venyttänyt polven auki eli polvi suoristui passiivisesti, en saanut polvea millään suoraksi itse ojentamalla eli aktiivisesti. Vaikka seisoin peilin edessä ja fyssari pyysi suoristamaan jalan niin suoraksi kuin saan, polvi pysyi koukussa. NYT EI! Niin nätisti jäi suoraksi että! Olin siis oikeassa, kun tällä viikolla aikaisemmin polvi näytti omastakin mielestä varsin suoralta.

Fyssari osoitti kiitokset poikaystävälle, joka on jaksanut auttaa polven kanssa, ja minulle, joka olen jaksanut ja jaksan tehdä työtä polven kuntoutumisen eteen. Tuli hyvä mieli.

Silti vielä on tehtävää. Tavoite siis on, että polvi olisi jo lepoasennossa suora, eikä vasta venyttelyn jälkeen. Nyt se vetää aina jäykäksi yön aikana.

Ensi viikon tiistaina kuukausisalikorttini loppuu. Sen jälkeen pidän viikon tauon. Fyssarinkin mielestä tauko on hyvä. Sillä välin jatkan samoja lihas- ja polvivenyttelyjä kuin ennenkin. Lepo ja venyttely voivat tehdä hyvääkin polven ojennusvajaukselle, kun lihakset saavat levätä ja pääsen venyttämään niitä kunnolla. Nyt jalat ovat salin takia monta päivää viikossa juntturassa, eikä venyttelystä tunnu olevan hirveästi hyötyä. Yhtään notkeampi en ole kuin aikaisemminkaan. Fyssari suositteli lisäksi tehopainelua polvelle. Yritän keksiä jonkun painon, kuulemma ainakin noin 20 kiloa pitäisi olla, jonka voisin asettaa tukevasti polven päälle. Voisin venyttää polven auki itse myös aamuisin ja pitää venytystä pidempään, 15–20 minuuttiakin. Ei tarttis poikaystävää rasittaa enempää.

Päivitän polvikuulumisia fyssarille loppiaisen tienoilla. Silloin mietimme, mitä tehdään seuraavaksi. Toivottavasti polvi alkaisi suoristua siihen mennessä! Aikaa on kuulemma kylläkin puolisen vuotta. Sen jälkeen, jos polvi on vielä vajaa eikä ota taipuakseen, alkavat keinot olla vähissä.