torstai 8. tammikuuta 2015

16. viikko – "Kuulostaa siltä, että semmoiseksi se sitten jää"

Hyödynsin maanantaina jälleen ilmaistunteja ja olin spinningissä. Ei mitään ongelmia polven kanssa.

Tiistaina oli loppiainen, eli aika laittaa fyssarille polvikuulumisia.

Niin tein ja nyt harmittaa. Meinasi itku töissä tulla fyssarin vastausta lukiessa ja illalla kotona nukkumaan mennessä. Näinkö tässä nyt käy, kaikesta kovasta työstä huolimatta? Tätä ”mitään ei ole enää tehtävissä” -vastausta pelkäsinkin (ollaanpas sitä dramaattisia hehe).

Alla osia viestittelystämme.

Minä:

--- Ihan samanlaiselta se tuntuu kuin vajaa neljä viikkoa sitten, kun viimeksi nähtiin. Polvea on venytetty suoraksi entiseen tapaan. Joinakin päivinä painelu on unohtunut, mutta vastaavasti toisina päivinä polvea on venytetty muutamaankin otteeseen. Sain kotiin painavat, sellaiset muokattavat käsipainot vasta viime viikonloppuna, eli en ole päässyt venyttämään polvea niillä kuin vasta muutaman päivän. --- En siis osaa vielä sanoa, mitä tuloksia tuollainen pitkään kestävä venyttely saa aikaan ja alkaako polvi pysyä nollakulmassa tuon venyttelyn ansiosta.

Olen tarkkaillut nyt kellon kanssa sitä, kuinka nopeasti polvi alkaa vetää takaisin koukkuun paineluiden jälkeen. No heti. Olen venyttänyt polven suoraksi pari kertaa salilla levypainojen avulla ennen treeniä ja puolen tunnin päästä se on ollut jo taas koukussa. Sama juttu nyt kotona käsipainovenytyksien kanssa. Turhauttavaa.

--- Että sellaista. Mitä tuumaat? Tulenko käymään vastaanotollasi vai jatkanko käsipainovenyttelyä ja katsotaan, alkaako polvi jäädä suoraksi?

Fyssari:

--- Kuulostaa siltä, että semmoiseksi se sitten jää, valitettavasti. Mutta jos kerta toiminnallisempi harjoittelu onnistuu pientä lumpion muljahtelua lukuun ottamatta, niin anna mennä vaan. Miltä juoksu on tuntunut? Oletko koittanut? Koetko pienen koukun haittaavan mitään treenatessa/arjessa?

Minä:

--- Voi itku. Olen niin toivonut, että polvi vielä suoristuisi. Jatkanko vielä polven painelua ja venytystä? Onko siitä mitään hyötyä? Hetkellisestihän polven saaminen suoraksi tuntuu ihan hirveän hyvältä. Huomaan eron esim. kävellessä selvästi. ---

Olen kokeillut juoksua juoksumatolla. --- Ihan ehdotonta ja pakollista on venyttää polvi suoraksi ennen hölkkää. En voisi kuvitellakaan, että jalka osuisi maahan koukussa olevan jalan varassa. Vai onko tämä nyt vain päästäni kiinni? Onko ylipäätään mahdollista, että voisin rikkoa polveni uudestaan juoksussa? Tuntuu vaan, että kun nimenomaan juostessa jalka suoristuu aina eteenpäin askeltaessa ihan suoraksi ja ottaa vastaan koko kropan painon. Voiko polvi taipua juostessa "yli"?

Kyllä polven koukku jonkin verran haittaa. Kuten mainitsin, kävelyssä ja juoksussa etenkin. Treenatessa koukku menee siinä sivussa. Ei se peilin edessä seisoessa haittaa, paitsi esim. reiden ojennuksessa en saa tuntumaa, jos polvi jää vajaaksi (ja sehän jää). Ja lumpion muljahtelu haittaa toisinaan kyykkyä/prässiä. Vituttaahan se (ja jenkkifudis myös). Polvihan on noin muutenkin ihan tajuttoman jäykkä. Jos yhtään istuu pitkään paikoillaan, liikkeelle lähteminen on hidasta. Jos polvi on pitkään koukussa, sen suoristaminen on erittäin jäykkää puuhaa. Ja päinvastoin: auta armias, kun pitää nousta ylös lattialta polven painelun jälkeen ja koukistaa jalkaa. Se vasta onkin hidasta ja jäykkää, ja tekee kipeää.

Mutta kaikkeen kuulemma tottuu. Ehkä nämä on niitä polvifiksaation oireita, ja kiinnitän nyt liikaa huomiota polven pikku vikoihin. Asennemuutoksen paikka ehkä.

Jos nyt polvi tällaiseksi jää, täytyy vain toivoa kovasti, että siitä ei koidu ongelmia jatkossa. On se harmi homma tuo polvi. Eipä sille mitään mahda, koska tuntuu, että kaikkemme me sen eteen olemme kuitenkin tehneet.

Fyssari:

--- Kuten leikkaava sanoi, kehitystä voi tapahtua aina 6 kk saakka, joten sen puolesta painelua voi jatkaa. Tosin toistoja on tullut sen verran paljon ts. olet ollut kiitettävän aktiivinen, että jotain muutosta olisi pitänyt mielestäni jo tulla. Kuulostaa, että niveleen on sen verran arpea kehittynyt, että se palauttaa liikerajoituksen kun kudokset viilenevät venytyksen jäljiltä.

Luonnollisesti liikerajoituksella varustetulla polvella juoksu on vähän klenkkaavaa, mutta vamman uusiutumiseen en usko ilman uutta traumaa (liukastuminen tms.) Ylitaipumiseen en myöskään usko.

Myös liiallinen tarkkailu vaikuttaa koettuun ongelmaan, olet oikeassa. Mutta onhan se koukussa sen verran, että sen väkisin huomaa ja toiminnan haittaa myös aiheuttaa. Asennemuutoksella toki voi olla myös vaikutusta, mutta ei sekään ihmeitä tee.

Jos kuuden kuukauden kuluttua leikkauksesta tilanne sama (edellyttäen, että olet tehnyt treenit edelleen), niin myös yhteys leikkaavaan lääkäriin on kohdallasi mahdollista mahdollisen uuden operaation vuoksi. (jos se on arpikudoksesta kiinni, niin sen poistolla voi olla vaikutusta polven lopullisessa suoristumisessa).

Minä:

--- Jatkan siis venyttelyä ja polven painelua samaan malliin 6 kuukauden kohdille. Ei siitä varmasti haittaakaan ole.

Jatkan myös juoksua ja yritän asennoitua siihen, etten saa eturistisidettä juoksumatolla katki. Fyysisen kunnon lisäksi henkinen kantti vaatii polvea ajatellen harjoitusta. Huomaan varovani liikaa polvea enkä meinaa luottaa siihen. Sinne juoksumatolle siis reippahasti vaan. ---


Tiedossa siis täsmälleen samaa puurtamista kuin mitä muutama edellinen viikko on ollut. Yksi pieni muutos tosin: toivo polven suoristumisesta on hiipunut melko olemattomiin.

Vaan ihan kaikesta toivosta en siltikään vielä päästä irti. Luvassa siis polven painelua ja venyttelyä – ehkä turhaan, mutta minkäs teet, kun ei halua luovuttaa.

2 kommenttia:

  1. Hei Vilma!

    Ihan ensimmäiseksi tosi iso kiitos blogistasi!!!
    Olin itse eturistisideleikkauksessa Kampin Terveystalossa viime joulukuun 1 pvä. Aloitin blogisi seuraamisen jo ennen leikkausta ja se on kannustanut monessa kohtaa. Olen saanut siitä myös käytännön apua. Oma fysioterapiani oli vähemmän toiminnallista ja seuraamalla edistymistäsi sain hyviä vinkkejä siitä mitä kannattaa ja voi missäkin vaiheessa tehdä.
    Myös ongelmat joista olet kirjoittanut ovat edennet kohdallani aika samalla 'aikataululla'. Kuten nyt tämä jalan suoristuminen!!! Vaikka kuinka tein töitä ja venyttelin polvea monta kertaa päivän aikana se ei vain pysy suorassa. Turhauttavaa!
    Olin tänään minut leikanneen ortopedin vastaanotolla ja hän totesi ongelman johtuvan liiasta arpikudoksesta polvessa. Se on kuulemma hyvä poistaa jotta sitä ei kehity lisää ja jalka pääsee liikkumaan normaalisti. Joillekin kuulemma tuntemattomasta syysta vain käy näin. Sain tosi nopeasti ajan arpikudoksen poistoon. Se tehdään jo ensi maanataina tähystämällä samassa paikassa.
    Hieman nyt tietysti tulee takapakkia, mutta pääasia että jalka alkaa toimia normaalisti ja kaikesta polven eteen tehdystä työstä alkaa olla tosissaan hyötyä.
    Oikein sujuvaa kuntoutumista Sinulle ja toivottavasti jatkat vielä kirjoittamista. Sillä eihän tämä vielä ole ohi, mutta hyvässä toivossa eletään! Terveisin, Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan - ja tuhannesti kiitoksia viestistäsi! Se ilahdutti minua todella paljon!

      Ensinäkin, ihan mahtavaa kuulla, että blogista on ollut apua jollekin. Se oli juuri se taka-ajatukseni, kun syksyllä loin blogin!

      Toisekseen, kiitos vertaistuesta. Jälleen kerran on huojentavaa kuulla, etten ole ainoa, jolla kuntoutuminen ei ole mennyt ihan oppikirjojen mukaisesti. Hienoa, että sinulla suoristumisen ongelma huomattiin näin nopeasti ja pääset heti leikkaukseen! Minullahan on todennäköisesti täsmälleen sama ongelma kuin sinulla: vaikka kuinka on venytetty ja kuntoutettu jalkaa, polveen on ilmeisesti kertynyt arpikudosta.

      (Aloin kirjoittaa tähän pitkää pätkää kuulumisistani, mutta teenkin siitä uuden postauksen :))

      Poista