Maanantai
Fyssari- ja lääkäripäivä.
Fyssari totesti, että polven liikelaajuus on huomattavasti
parempi kuin viime kerralla, siis vain viisi päivää sitten. Polvi menee
”jäykkänäkin” koukkuun selvästi enemmän kuin viimeksi. Venyttelyt toimivat ja
auttavat – hyvä homma.
Lisäsimme kuntoutusohjelmaan takareiden venytyksen (istuen
mielellään pöydän tms. päällä, vasen jalka roikkuen pöydän reunan yli, oikea nilkka
ojennettuna, lakanarulla polvitaipeen alla, selkä korostetun suorana).
Kerroin ongelmasta, jonka huomasin viime viikolla: en saa
jännitettyä etureisilihaksia kunnolla. Välillä etureisi vain hytisee:
jännitettynä, ei jännitettynä, jännitettynä… Pari kertaa olen onnistunut
saamaan sen jännitetyksi. En saa siihen kunnolla tuntumaa. En esimerkiksi saa
jalkaa yhtä suoraksi tuolilla istuen reittä jännittäessä suoraksi kuin
venyttelyn jälkeen lattialla istuessa. Sama kävelyssä: paikallaan seisoalleen
vartalon painolla saan jalan todella suoraksi (venyttelyn jälkeen), mutta
askeltaessa, kun minun pitäisi vain jalkalihaksia jännittämällä oikaista jalka,
koipi ei mene yhtä suoraksi. Lisäksi esimerkiksi jos istun lattialla molemmat
jalat suorina eteenpäin, saan nostettua vasemman jalan, naps vain, ylöspäin,
mutta oikeaa en. Vasta pienessä koukussa saan aktivoitua etureisilihakset. Tämä
hankaloittaa etureiden ojennusliikkeen tekemistä.
Tämäkin ongelma on kuulemma normaali. Etureisilihasten
hermoradat ovat toipilasajan takia nukuksissa. Kanavat ovat edelleen olemassa,
mutta viesti ei kulje. Tähänkään ei auta kuin sitkeä yritys yrityksen perään.
Tuntuman pitäisi kyllä treenillä ja jumpilla palata. Toinen selittävä seikka on
lihasten surkastuminen. Oikean jalan lihakset ovat todella heikossa hapessa.
Fyssari teki minulle voimatestin, jossa vertasimme jalkojen voimaeroa. Makasin
selälläni hoitopöydällä. Ensin ojensin jalkaa fyssarin painaessa jalkaa
molemmilla käsillään vastakkaiseen suuntaan. Jouduin todella pinnistelemään,
että sain jalan suoraksi. Seuraavaksi koukistin jalkaa fyssarin vetäessä jalkaa
ylöspäin. Oikea jalka oli helpompi tapaus. Fyssari käytännössä kannatteli
jalkaani yhdellä sormella, kun hampaat irvessä yritin vetää kantapäätä kohti
pakaraa. Heikkoa, niin heikkoa.
Seuraava fyssarikäynti on ensi viikon perjantaina, siis
melkein kahden viikon päästä. Silloin menemme ehkä jo salille tekemään
jalkaliikkeitä.
Kampissa odottivat röntgen ja lääkäri. Lääkärin mukaan polvi
on oikein hyvässä kunnossa! Neliviikkoinen polveni on kunnossa, jossa yleensä
ollaan kuuden viikon kohdalla. Etuajassa siis ollaan. Lääkäri testasi polven
liikelaajuuden ja oli hämmästynyt, kuinka koukkuun jalka taipuu. Pieni turvotus
on ihan normaalia. Lääkäri arvioi sen menevän ohi noin kuukaudessa. Jalan hän
uskoi suoristuvan kahden viikon aikana. Saas nähdä, se on hyvin paljon itsestäni
kiinni.
Ennen kuin ehdin kysyä säären etuosan tunnottomuudesta,
lääkäri kysyi asiaa minulta. Pitkän leikkausviillon kohdalla kulkee ihon
pintakerroksen tuntoaistiin vaikuttavat hermot, jotka leikkauksessa ovat
saaneet osumaa. Tunnon pitäisi palata joidenkin kuukausien aikana.
Lääkäri heitti arvion, että 12 viikon kohdalla saisin
kokeilla hölkkää. Siihen tähtään siis! Vesijuoksu ja kuntopyörän polkeminen
tekevät kuulemma hyvää polvelle. En tykkää uimisesta juurikaan, mutta voisihan
vesijuoksuakin käydä edes kerran testaamassa. Kontaktilajeihin saa palata
puolen vuoden päästä leikkauksesta – jos edes vielä silloinkaan. Paluu
edellyttää sen, että voima on palannut takaisin jalkaan.
En usko, että palaan jenkkifudiksen pariin. Mittani on
täynnä loukkaantumisista. Ennen tätä viimeistä kautta totesin ääneen
poikaystävälleni, että jos minulla menee joskus polvi rikki, lopetan
pelaamisen. Ja niin se sitten meni.
Huomenna taas salille. Reiden ojennuslaitteen sijaan taidan
ottaa mukaan poikaystävältäni saadut nilkkapainot. Painoa taitaa olla kilo per
pötkylä. Eilen testasin molempia painoja yhtä aikaa. Istuin tuolin reunalla ja
nostin jalkaa koukusta suoraksi. Kymmenien pitojen jälkeen alkoi tuntua. Siis kahden kilon vastuksella. Hyvää päivää,
tästä ei voi olla kuin tie ylöspäin.
Tiistai
Venytin salilla ihan ensimmäisenä polven auki. Niinpä
alkulämppäsin soutulaitteessa nyt myös oikea jalka kiinni laitteessa! Viime
viikollahan oikea jalka roikkui lattialla omia menojaan. Silloin se ei taipunut
soutamisen vaatimaan liikerataan.
Kokeilin myös pyöräilyä. Viime viikolla en voinut ottaa edes
yhtä polkaisua, mutta nyt rullasin hetken. Vaikka nostan satulan hyvin ylös,
jalan koukistaminen tuntuu kuitenkin ikävältä. Kiristää ja venyttää liikaa. Ei
siis vielä satulan päälle.
Sen sijaan crosstrainerissa ei ollut mitään ongelmia. Sen
kyytiin siis jatkossa! Huomasin tosin, että teen huomaamattani töitä vain
vasemmalla jalalla. Sama vika soudussa: kun keskityin tekemään töitä pelkästään
oikealla jalalla, meno pysähtyi äkisti, kunnes aloin toden teolla työllistämään
myös oikeaa jalkaa. Crosstrainerissakin vasen jalka tuppaa tekemään kaiken
työn.
Aivan kuten eilen fyssarin vastaanotolla totesimme, oikean
jalan käyttämiseen täytyy oikeasti keskittyä askel askeleelta tai työntö
työnnöltä. Muuten se jää vajaakäytölle, ja vasen jalka se vaan painaa. Eilen
fyssari pyysi aluksi näyttämään tämänhetkistä kävelyäni. Keskityin antamaan
parastani ja askeltamaan niin hyvin kuin pystyn. Fyssari kehui kävelyäni, joka
kuulemma näytti hyvin normaalilta. Toista oli kuulemma askellukseni, kun
kävelin ovesta sisään. Olin noussut käytävän tuolilta vaivalloisesti ja
kävellyt sisään nilkuttaen. Ja minä en kiinnittänyt tuohon mitään huomiota!
Älytöntä. Täytyy oikeasti, siis oikeasti,
keskittyä oikeaan jalkaan.
Jaksoin tehdä salilla tänään liikkeitä paremmin kuin viime
viikolla, vaikka reiden ojennuksessa ja koukistuksessa oli edelleen ongelmia.
Ojennuksessa polven vasempaan alakulmaan tulee julmettu, vihlova kipu. Autoin
ja varmistin kädellä liikettä suoristusvaiheessa. Harmittaa, että en saa jalkaa
laitteessa yhtä suoraksi kuin ilman painoja saan. Eiköhän se tule siitä
vahvistumaan ja suoristumaan. Tänään en murehtinut kovin paljoa siitä, sillä
sain joka tapauksessa tuntumaa etureiteen! Viime viikolla en saanut aikaiseksi
muuta kuin kipua. Tänään ojennussarjojen jälkeen hapotti ja väsytti!
Koukistuksessa takareiteen ja pohkeen yläosaan tulee
inhottavaa kipua. Takareiden kipu on vähän samanlaista kuin se ensimmäisten
viikkojen kipu, siis kun en voinut istua edes kevyesti tuolin reunalla (nyt
pystyn paljon paremmin, vaikka välillä takareidessä saattaakin juilia).
Testasin, että ilman painoja saan koukistettua jalan helposti vajaan 90 asteen
kulmaan. Laitteen minipainoillakaan (5 kiloa) se ei kuitenkaan onnistu.
Koukistus jää aika lailla tasan 90 asteeseen.
Illalla otimme kuvat jalan ääriasennoista. Suoristumista on
hankala nähdä kuvissa valojen ja varjojen takia, ja koska saan jalan suoraksi kunnollisen venyttelyn jälkeen (JEAH), en vertaile enää suoristuskuvia.
Koukistumista on hauska seurata viikko viikolta – sillä mikä JÄÄTÄVÄ muutos on tullut
viikossa! Katsokaa nyt! Kyllä fyssari ja venyttely kannattaa!
 |
| Vas. yläkulma: 1 viikko… Oik. yläkulma: 2 viikkoa… Vas. alakulma: 3 viikkoa… Oik. alakulma: ja 4 viikkoa leikkauksen jälkeen. |
Torstai
Viikko sitten ekasta jalkatreenistä salilla ei tullut
mitään, ja tänään painelin salilla kuin vanha tekijä! Vielä viime viikolla
valittelin hidasta edistymistä, mutta nyt tuntuu, että liikelaajuuden
palautuessa pikkuhiljaa takaisin huomaan pieniä, mutta selviä muutoksia myös
polvessa ja jalassa (lihaksissa) muutenkin.
Lämmittelin prässissä minimeillä eli 5 kilolla. Sarjat tein
13 kilossa. Polvi kipuili vähemmän kuin edellisellä kerralla.
Ojennuslaitteessa polven alapuolelle tuli taas kipua, mutta
kipu hälveni ojentelujen aikana. Ekojen sarjojen aikana autoin ääriasennossa
eli suoristuksessa hieman kädellä. Vikan sarjan kokeilin, onko pienestä
varmistuksesta mitään apua. Ei ollut. Jaksoin pumpata jalkaa ilman kevennystä.
Tehostin liikettä parin kolmen sekunnin pidoilla ääriasennossa. Vikat toistot
piti todellakin puristaa! Etureisi väsyi, jes!
Myös koukistus sujui paremmin. Kevensin vastusta aluksi
kädellä, mutta lopuksi jätin sen. Pohkeessa ja takareidessä oli taas kipua,
mutta se hävisi liikkeen aikana. Vasen jalka jaksaa koukistua laitteessa niin
pitkälle kuin laite antaa myöten, eli vajaan 90 asteen kulmaan. Oikea jalka jää
aika lailla tasan 90 asteeseen. Eiköhän sekin siitä tule vielä jaksamaan
loppuun asti. En tosin tiedä, tarvitseeko tuossa laitteessa jalkaa edes
koukistaa äärimmilleen vai riittääkö ysikymppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti