4. viikko

Tiistai

Hikeä! Korkeaa sykettä! Liikuntaa! Ah! Kävin tänään ensimmäistä kertaa noin kolmeen kuukauteen (hehe) salilla. Olipa kivaa. Tein vain yläkroppaa, mutta kivaa oli silti. Yritin polkea alkuun kuntopyörää, mutta polkimien liikerata oli liian suuri. Koukistus tuntui pahalta. Siksi koitin ekaa kertaa koskaan soutulaitetta. Oikea jalka ei taipunut soutamiseen, joten se vain roikkui lattialla mukana. Jalasta ei ollut haittaa, joten kiinnitin vasemman jalan laitteeseen ja lähdin soutelemaan.

Muutoin sama tilanne ja samanlaiset ajatukset edelleen, tosin pienin edistyksin. Eteenpäinhän tässä koko ajan mennään, vaikka välillä se tuntuu tuskaisen hitaalta. Aina, kun vertaan tilannetta esimerkiksi viikon verran taaksepäin, tajuan edistymisen. Esimerkiksi viikko sitten kävelyni oli selvästi erilaista verrattuna tämänpäiväiseen. Vielä, kun jalan saisi suoraksi, kävely olisi smoothimpaa.

Illalla otetut kuvat ja niiden vertaaminen edellisiin viikkoihin ilahduttivat taas. Suoristumisessa ei mielestäni ole niinkään muutosta, joten kokosin yhteen vain koukistuskuvat neljän viikon ajalta.

Vas. yläkulma: 1 vuorokausi leikkauksen jälkeen.
Oik. yläkulma: 1 viikko myöhemmin.
Vas. alakulma: 2 viikkoa myöhemmin.
Oik. alakulma: 3. viikkoa myöhemmin.

Keskiviikko

Fysioterapiaa! Jee!

Päiväni alkoi aamuvarhaisella fyssarin vastaanotolla. Kävimme aluksi läpi koko eturistisidehistoriani. Fyssari kyseli ja minä kerroin, miten ACL-vamma tuli, mitä tein ja mitä olin tekemättä toipilasaikana ennen leikkausta sekä miltä polvi on nyt leikkauksen jälkeen tuntunut.

Fyssari teki alkuun heti pari testiä. Kyykkäsin sekä vuorotellen yksi jalka kerrallaan että molemmat jalat yhtä aikaa maassa. Vaikka yritin keskittyä tasapainoiseen kyykkyyn, fyssari näki, että kroppani valahti ja lantio kääntyi terveen jalan puolelle. Näin käy kuulemma lähinnä siksi, että varon ja arkailen oikealle jalalle varaamista huomaamattani. Normaalia, kuulemma.

Lisäksi esittelin kävelyäni, makasin hoitopöydällä fyssarin ronklatessa polvea sekä koukistelin ja jännitin jalkalihaksia. Fyssari oli tyytyväinen reisilihaksiini, jotka ovat olosuhteisiin nähden kuulemma ihan hyvässä kunnossa. Totta kai lihaksia on huvennut, mutta on siellä vielä jotain rippeitä jäljellä.

Fyssarin mukaan on hyvä juttu, ettei polvi ole juurikaan kipeä. Polveen tulee välillä outoja kipuiluja, mutta ne menevät hyvin nopeasti ohi. Minun kohdallani fysioterapiassa ei siis tarvitse hoitaa kipua, vaan voimme keskittyä polven liikerataan.

Niin. Ennen kuin polvea ympäröiviä lihaksia voi vahvistaa ja lihasmassaa kasvattaa, polven liikeradan palauttaminen on ensisijassa. Jalkatreenin tekeminen on tällä hetkellä mahdotonta, sillä kuten olen voivotellut moneen kertaan, jalka ei ojennu suoraksi. Koukistus onneksi on parantunut jatkuvasti aste kerrallaan.

Fyssari antoi minulle kolme tehtävää, joilla minun tulee hoitaa polvea päivittäin useamman kerran. Ensinäkin polvea pitää venyttää suoraksi. Hyvältä venyttämisen ei kuulemma pidä missään nimessä tuntua. Sitä vastoin sen täytyy tuntua ja sattuakin sen verran, että kestän kivun.

Päivän ensimmäisen venyttelyhetken tarjosi fyssari. Makasin hoitopöydällä selällään jalka täysin rentona. Polvitaipeeni alla, ja välillä pohkeenkin alla, oli jonkinnäköinen vaahtomuovipötkylä. Fyssari yksinkertaisesti painoi jalkaani suoraksi – eikä se tosiaan tuntunut hyvältä. Irvistelin kivusta.  Välillä minun oli pakko pyytää fyssaria hellittämään otettaan. Fyssari painoi rauhallisesti molemmilla käsillään jalkaa vuorotellen polven ylä- ja alapuolelta kohtisuoraan lattiaa kohti. Ei nitkuttelua eikä runnomista, vaan rauhallista painamista. Koska minun on itse hankalaa saada kohdistettua polveen kohtisuoraa ylhäältä alas -suuntautuvaa voimaa, parasta olisi, jos joku muu kuin minä venyttäisin polvea. Tähän tärkeään tehtävään nakitin jo poikaystäväni, hähä.

Toisekseen polvea pitää venyttää koukkuun. Vasemman, terveen polveni liikkuvuus on kuulemma erittäin hyvä, ja se jopa yliojentuu. Yliojennusta ei tarvita, mutta muuten pyrimme oikean polven kanssa vastaavanlaiseen liikerataan. Jälleen pötköttelin fyssarin hoitopöydällä selällään. Polvea voi venyttää koukussa niin, että nostaa polven osoittamaan kohti kattoa. Säären tulisi painua rentona kohti takareittä. Ihan näin oppikirjojen mukaan en toistaiseksi taivu. Fyssari painoi hiljalleen säärtä kohti takareittä. Koska minun tulee maata selällään, en yletä nappaamaan kiinni säärestäni. Siksi yksin venytellessäni voin pyöräyttää nilkan ympäri rullalle käärityn pyyhkeen, jonka päistä vetämällä saan venytystä polveen.

Kolmanneksi, polvilumpio on jämähtänyt melkoisen jäykäksi. Terveen jalan polvilumpio lumpsahtelee sivulta toiselle ja ylhäältä alas miten sattuu, ehkä kuulemma turhankin innokkaasti, kun taas oikean lumpion liike on erittäin ujoa. Lumpiota pitääkin siis heilutella ja pyöritellä. Jälleen rauhallisin liikkein lumpiota pitää vetää ylös, painaa alas ja viruttaa sivulta toiselle.

Yhteensä venyttelysessio kesti ehkä vartin tai reilun verran. ”Kokeiles nyt kävelyä”, fyssari tokaisi ja antoi luvan nousta pöydältä. Ja mitä ihmettä, jalka meni ihan suoraksi??! Yhtä suoraksi, tai oikeastaan yliojennetuksi, se ei mennyt kuin toinen jalka, mutta suora, siis suora se yhtäkkiä oli. Olin ihan haavi auki ja peruutin heti peilin eteen katsomaan jalkaa. Kyllä, suora! Kyllä oli kävely nyt erittäin, erittäin lähellä sitä smoothia, jota aikaisemmin toivoin! Ja koukistus: fyssari sanoi heti venyttämisen jälkeen vielä pöydällä maatessani, että kappas, kylläpä koukistuu enemmän kuin viisi minuuttia sitten.

Kysyin fyssarilta venyttelyn lomassa, miksi polvi on niin jäykkä ja miksi sitä pitää siis venytellä. Polven sisällä on kuulemma leikkauksen jäljiltä arpikudosta siellä täällä, esimerkiksi siirteen kiinnittymiskohdissa. Arpikudos ei jousta koskaan, joten ennen kuin arpikudoskohdat pakkautuvat lopullisesti klimpeiksi, niitä pitää venyttää. Polvi tuntuu paikallaan olemisen jälkeen jäykältä, koska arpikudos kuroutuu kasaan levossa. Ahkeralla venyttelyllä polvesta saadaan vetreä. Venyttelyjen välillä polvi jäykistyy (esim. nyt iltapäivällä, kun olen istunut sohvalla paikoillaan), mutta jatkossa toivottavasti yhä vähemmän.

Etukäteen pelkäsin, että fyssari raksauttelee polvea väkivalloin. Onneksi ei raksautellut! Rauhallinen, vaikkakin aavistuksen silmät kostuttava, venyttely passasi paremmin.

Fyssari arvioi, että en tarvitse häntä montaakaan kertaa. Käyntejä tulee kertymään luultavasti noin viisi. Fyssarilla ja salilla, jolla aloitin käymään, on keskenään sopimus, jonka mukaan fyssari voi tulla salille katsomaan jalkatreenejäni. Kunhan jalkatreeniin asti päästään, fyssari saattaa siis tulla mukaani valvomaan liikkeitä.

Fyssari käski unohtamaan vanhat, kevyet jumppaliikkeeni. Tällä hetkellä tärkeintä on venyttää polvea. Salilla saan – ja minun pitää – tehdä varovaista jalkatreeniä. Reiden ojennusta ja koukistusta laitteissa sekä jalkaprässiä. Minimipainot ja yksi jalka kerrallaan. Laitan ne kokeiluun heti huomenna.

Seuraava fyssarikäynti on jo ensi maanantaina. Aamulla fyssaria, iltapäivällä röntgen ja ortopedin kontrollikäynti, eli paljon polviasiaa luvassa.

Siinäpä se, koko fyssarikäynnin anti. Aika paljon.

Torstai

Tein salilla ensimmäistä kertaa jalkatreeniä. Minimipainot, 5 kilon vastus kaikissa, istumaprässissä myös 13 kg. Aika jännältä tuntui, ja treeni oli aika haparoivaa. Reiden ojennuksesta ei tullut mitään: polven alapuolelle ja pohkeen yläosaan tuli julmettu, kiristävä kipu. Jalka ei suoristu todellakaan. En jaksa enkä kivun takia pysty oikaisemaan jalkaa täysin. Laitteen minimipainokin on liikaa toistaiseksi.

Illalla polvi turposi niin paljon, että laitoin fyssarille mailia. Kysyin, onko turvotuksesta haittaa, ja kerroin treenin aikaisesta kipuilusta.

Perjantai

Polvi on edelleen turvonnut. Fyssari soitti: ei huolta. Koska polvessa ei ollut kipua treenin jälkeen eikä nytkään, ei treenistä ole haittaa polvelle. Hoikalla ihmisellä vähäisenkin turvotuksen huomaa heti. Kipu on kuulemma normaalia. Polvea on rikottu, ja se on ollut vajaakäytöllä muutaman viikon. Lisäksi leikkaushaavat kiristävät vielä ihoa ja tuntuvat jalkaliikkeitä tehdessä. Jos kipu liikkeiden aikana jatkuu, voin keventää vastusta auttamalla liikkeitä toisella jalalla tai kädellä.

Olen venytellyt ja venyttelen polvea jatkossakin noin 3–4 kertaa päivässä.