Ilmoittauduin klo 8.30, tuntia ennen leikkausta, vastaanotolle, jossa luovutin vakuutusyhtiön maksusitoumuspaperin eteenpäin. Kyllä hyvä urheiluvakuutus on vaan hyvä: minun ei ole tarvinnut maksaa koko hoitotouhusta senttiäkään. Jenkkifudis on kova laji, ja se kovuus tuntuu myös vakuutusmaksuissa. Vakuutusmaksut kuitenkin ovat pientä verrattuna siihen, mitä eturistisiteen operoiminen on maksanut ja tulee maksamaan vakuutusyhtiölle.
Leikkausosastolla jätin omat vaatteeni pukuhuoneeseen ja vaihdoin sairaalavaatteet päälleni. Juttelin aluksi fysioterapeutin kanssa ja vastasin polven nykyistä kuntoa kartoittavaan kyselyyn. Anestesialääkäri piipahti huoneessa ja suositteli selkäydinpuudutusta. Olin aikaisemmin ollut nukutuksen kannalla, mutta kääntynyt sittemmin puudutuksen puolelle. Hyväksyin anestesialääkärin tarjouksen. Heräämössä oman petini luona sairaanhoitaja kävi täyttämäni esitietolomakkeen läpi ja antoi ensimmäiset lääkkeet, muistaakseni Panacodia ja 10 mg Oxycontinia, eli opiaattia. Samalla tsekattiin verenpaine ja syke, joka pomppi sadan kieppeillä. Joo, jännitti.
 |
| Ennen leikkausta. |
Kaksi leikkaussalin hoitajaa haki minut leikkaussaliin. Kävin makaamaan leikkauspöydälle. Hoitaja laittoi rintaani ja kylkeeni läpysköitä, joiden avulla sydämen toimintaani seurattiin. Myös mahaani laitettiin jokin suurempi tarra, mikä lie olikaan. Anestesiahoitaja laittoi kämmenselkääni kanyylin. Ei sattunut, hieman vain nipisti. Sain nestemäistä antibioottia ja ensimmäisen annoksen rauhoittavaa. Lääke humahti heti päähän, ja leikkausali alkoi huojua silmissäni. Minut autettiin istumaan, ja anestesialääkäri pisti spinaalipuudutuksen alaselkään. Sekään ei sattunut, jälleen vain nipisteli hetken. Makuuasennossa ollessani sain vielä kaksi annosta rauhoittavaa, sillä yläkroppani tärinää ei saatu ekalla annoksella kuriin. Lämmin peitto päälle ja avot. Eipä jännittänyt enää yhtään.
Jalkaani viillettiin yhteensä neljä viiltohaavaa: pisin pystysuoraan polven alle, aavistuksen säären sisäpuolelle ja kaksi tähystysreikää keskelle polvea. Neljäs, neulankokoinen reikä puhkoo reiteni 12 senttiä tähystysreikiän yläpuolella.
Lääkäri arvioi aikaisemmin, että leikkaus kestää 1–1,5 tuntia, mutta leikkaus vei vain 50 minuuttia. Seurasin koko leikkauksen omalta tv-näytöltä. Olin katsonut YouTubesta leikkausvideoita aikaisemmin varovasti, sillä niiden katseleminen tuntui pahalta. Rauhoittavat taisivat tehdä tehtävänsä, sillä nyt oman polven sisälle katsominen tuntui kerrassaan hyvältä ja mielenkiintoiselta. Leikkaava lääkäri esitteli minulle jopa takareidestä otettuja jänteitä. Olivat kuulemma oikein hyvät ja odotettua paksummat.
Puudutuksen häviämistä ei tarvinnut odotella kauaa. Leikkauksen aikana kokeilin kädellä, että puudutus nousi hieman navan yläpuolelle. Kun lääkäri napsautteli metallisilla hakasilla haavat umpeen, tunsin jo yläreidessä lämpimän tunteen: puudutus oli häviämässä. Anestesialääkäri kertoi myöhemmin heräämössä, että hän laittoi lyhytkestoisimman puudutuksen. Näin heräämössä ei tarvinnut odottaa tuntikausia tunnon palaamista jalkoihin.
Uuden eturistisiteen ei annettu laiskotella yhtään. Heräämössä jalkani sidottiin taivutuslaitteeseen. Laite taivutti jalkaa 0-kulmasta 90 asteen kulmaan hitaasti. Matka ääriasennosta toiseen kesti noin minuutin. Pumppaus oli siis todella rauhallista.
 |
| Taivutuslaitteessa, nollasta ysiinkymppiin. |
Pötköttelin heräämössä omalla nurkkapaikallani klo 17.30 asti, leikkauksen jälkeen yhteensä siis noin 7 tuntia. Oloni oli heti leikkauksen jälkeen hyvä, eikä jalassa ollut mitään särkyä. Vahvat kipulääkkeet huimasivat päässä ja tekivät olosta höpön, ja torkahtelin pitkin päivää. Söin aamupalaa jo puolenpäivän aikaan, mitä sekä anestesia- että leikkaava lääkäri hämmästelivät. Ruoan jälkeen kävelin ensimmäisen kerran keppien kanssa hoitajien valvovien silmien alla. Nouseminen pystyasentoon huimasi päässä, ja nopeasti kävelylenkin jälkeen kipu valahti myös polveen. Polvea jomotti pari kolme kertaa päivän aikana, ja sain pyynnöstä heti särkylääkettä. Tunsin alkuillasta pahoivointia, johon sain välittömästi pahoinvointilääkettä. Sain päivän aikana niin montaa eri särkylääkettä eri muodoissa, että putosin laskuista ennen iltaa.
Sairaanhoitaja antoi mukaani kotiin kuusi tablettia Oxycontinia. Halusin testata kävelyä ja lähdin hakijani mukaan autosta apteekkiin hakemaan seuraavia päiviä varten reseptillä Panacodia ja Arcoxia. Jalka kiitti kävelystä jomotuksella. Illalla kotona ennen nukkumaanmenoa otin hoitajan neuvosta yhden Oxycontinin. Nukuin yön hyvin ja kivuttomasti. Jalka pötkötti koko yön tyynyjen päällä yläilmoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti