Täällä eletään edelleen pienessä jännityksessä. Saan tietää huomenna, mitä magneettikuvissa näkyi. Alun perin ortopedi lupasi soittaa viikon tai kahden kuluessa, mutta nyt on mennyt jo kolme viikkoa. Vaikka olen tottunut odottamaan, yhtään kärsivällisemmäksi en ole muuttunut.
Sain juuri tietää, että joukkuekaverini joutuu myös eturistisideleikkaukseen. Polvi rusahti harjoituspelissä ennen kauden alkua. Kylläpä voi harmittaa toisen puolesta. Muistan hyvin oman harmitukseni: nieleskelin kyyneleitä jokaisella lääkärikerralla ja aina, kun jouduin kertomaan, mitä polvelle on käynyt. Ekoina päivinä purskahdin itkuun tuon tuosta. Mutta kyllä se siitä, todellakin kyllä. Helppo minun on sanoa näin nyt, mutta totta se on! Syksyllä tuli ryvettyä vaikka missä mielen matalissa kuralammikoissa ja vieläkin on vähän kengät märät (toivottavasti kuivuvat viimeistään kesällä), mutta nythän pystyn tekemään jo vaikka mitä!
Todistaakseni itselleni väitteeni lueskelin vanhoja kirjoituksiani. Hymähtelin salipäivityksilleni: prässissä 13 kiloa ja reidenojennuksessa 5 kiloa. Johan niistä on tultu eteenpäin! Nykyään teen samat setit, eli vaakaprässissä yksi jalka kerrallaan, 3,5-kertaisella vastuksella. Sitäkin voisi hilata taas yhden pykälän ylöspäin. Reidenojennusta en harrasta ojennusvajauksen (ja liikkeen tylsyyden hehe) takia, mutta sitä vastoin teen monia muita jalkaliikkeitä: askelkyykkään käsipainojen kera, etukyykkysarjat menee hartioilla liki oman painon verran rautaa… Jaksan myös tehdä pistoolikyykkyjä ts. kyykätä yhdellä jalalla. Siinä jalkojen voimaeron huomaa hyvin, sillä terveellä jalalla toistoja menee aina kolme neljä enemmän kuin leikatulla jalalla. Takalisto-osastolla teen kaiken maailman liikkeitä lantionnostosta ristikkäistaljassa potkuihin. Liikkeet todella tuntuvat – juuri parhaillaan kärsin eilisen salikerran takia armottomasta reisi- ja pakarajumista. Ja kyllä tuli fitness-olo, kun sisko tokaisi viime viikolla nähtyään minut shortseissa, että "oho, mikä takareisi!". Spinningiä poljen useamman kerran viikossa. Olen myös lenkkeillyt muutaman kerran hissuksiin lyhyin töpöttelyaskelin.
Summa summarum: olen ihan normaalissa päiväjärjestyksessä saliohjelmassa. Jaloissa on voimaeroa, mutta se ei tarkoita, ettenkö pystyisi tekemään liikkeitä, joissa molemmat jalat työskentelevät samaan aikaan. Painojen kanssa pitää vähän himmailla voimaeron ja ojennusvajauksen takia.
Onko se auringonpaiste vai mikä, kun näin positiivisesti osaan ajatella?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti