Tähystysleikkaukseen hop

Ortopedi soitti. Polven magneettikuvissa näkyy, että polven etuosassa on ylimääräistä, arpikudosmaista tavaraa. Se haitannee polven suoristumista. Ortopedi suositteli tähystysleikkausta, jossa polven tilanne voidaan katsoa tarkemmin ja suorittaa samalla hoitotoimenpiteet. Ortopedi sanoi, että yritetään hoitaa operaatio alkukesästä, jo touko-kesäkuun aikana.

Yhtäältä toivottuja uutisia siis tuli. Kiva, jos leikkaus on jo parin kuukauden sisällä. Siskolla on ylioppilasjuhlat kuun vikana viikonloppuna, ja minun pitäisi häärätä siellä emäntänä. Kääk! Todennäköisesti joudun kuitenkin kesätöistä, jotka alkavat kesäkuun alussa, olla sairaslomalla. Toipumisajoista, sairaslomista yms. en vielä kysellyt. Kyselen sitten, kun leikkausaika on tiedossa. Googlailla toki ehdin jo hehe… Työstä riippuen 1–3 viikon sairasloma ilmeisesti yleensä määrätään. Vaan kuinkakohan kauan kestää, että salilla pääsee takaisin jalkatreenien pariin? No, kesällä kasvatetaan sitten hauiksia. Täytyypä nyt nauttia toimivasta jalkaparista, vaikka ei tulevan operaation pitäisikään vetää veltoksi niin pitkäksi aikaa mitä eturistisideleikkaus teki.

Toisaalta vähän harmittaa. Tuleehan leikkauksen takia kuitenkin vähän takapakkia ja pakollinen liikuntatauko. Vanhat tutut kepitkin pääsevät kainalooni! No, eikun uuteen nousuun sitten taas vaan. Onneksi olin ehtinyt odottaa, jopa toivoa, tähystysuutisia, joten ei tämä ollut mikään yllätys.

Nyt otan kaikki arpikudosleikkausvinkit ja -kokemukset vastaan! Pitääpä ainakin palata lukemaan blogin kommenttilootia.

7 kuukautta ja vähän päälle

Täällä eletään edelleen pienessä jännityksessä. Saan tietää huomenna, mitä magneettikuvissa näkyi. Alun perin ortopedi lupasi soittaa viikon tai kahden kuluessa, mutta nyt on mennyt jo kolme viikkoa. Vaikka olen tottunut odottamaan, yhtään kärsivällisemmäksi en ole muuttunut.

Sain juuri tietää, että joukkuekaverini joutuu myös eturistisideleikkaukseen. Polvi rusahti harjoituspelissä ennen kauden alkua. Kylläpä voi harmittaa toisen puolesta. Muistan hyvin oman harmitukseni: nieleskelin kyyneleitä jokaisella lääkärikerralla ja aina, kun jouduin kertomaan, mitä polvelle on käynyt. Ekoina päivinä purskahdin itkuun tuon tuosta. Mutta kyllä se siitä, todellakin kyllä. Helppo minun on sanoa näin nyt, mutta totta se on! Syksyllä tuli ryvettyä vaikka missä mielen matalissa kuralammikoissa ja vieläkin on vähän kengät märät (toivottavasti kuivuvat viimeistään kesällä), mutta nythän pystyn tekemään jo vaikka mitä!

Todistaakseni itselleni väitteeni lueskelin vanhoja kirjoituksiani. Hymähtelin salipäivityksilleni: prässissä 13 kiloa ja reidenojennuksessa 5 kiloa. Johan niistä on tultu eteenpäin! Nykyään teen samat setit, eli vaakaprässissä yksi jalka kerrallaan, 3,5-kertaisella vastuksella. Sitäkin voisi hilata taas yhden pykälän ylöspäin. Reidenojennusta en harrasta ojennusvajauksen (ja liikkeen tylsyyden hehe) takia, mutta sitä vastoin teen monia muita jalkaliikkeitä: askelkyykkään käsipainojen kera, etukyykkysarjat menee hartioilla liki oman painon verran rautaa… Jaksan myös tehdä pistoolikyykkyjä ts. kyykätä yhdellä jalalla. Siinä jalkojen voimaeron huomaa hyvin, sillä terveellä jalalla toistoja menee aina kolme neljä enemmän kuin leikatulla jalalla. Takalisto-osastolla teen kaiken maailman liikkeitä lantionnostosta ristikkäistaljassa potkuihin. Liikkeet todella tuntuvat – juuri parhaillaan kärsin eilisen salikerran takia armottomasta reisi- ja pakarajumista. Ja kyllä tuli fitness-olo, kun sisko tokaisi viime viikolla nähtyään minut shortseissa, että "oho, mikä takareisi!". Spinningiä poljen useamman kerran viikossa. Olen myös lenkkeillyt muutaman kerran hissuksiin lyhyin töpöttelyaskelin.

Summa summarum: olen ihan normaalissa päiväjärjestyksessä saliohjelmassa. Jaloissa on voimaeroa, mutta se ei tarkoita, ettenkö pystyisi tekemään liikkeitä, joissa molemmat jalat työskentelevät samaan aikaan. Painojen kanssa pitää vähän himmailla voimaeron ja ojennusvajauksen takia.

Onko se auringonpaiste vai mikä, kun näin positiivisesti osaan ajatella?